Tämä blogi kuvaa minun ja meidän ihan tavallista elämää.
Minä vien ja O vikisee, se on meidän tapamme olla. Yleensä yhteiselomme soljuu rauhallisesti ja onnellisesti, molemmat tietävät paikkansa maailmassa. Useimmiten olemme ihan kotioloissa, välillä käymme viettämässä aikaa bileissä, baarissa, mökillä ja aivan arkisilla asioilla. O tietää, miten minä haluan hänen olevan ja jos se välillä vahingossa unohtuukin, minulla on keinoni virkistää muistiaan.
Blogipäivitysten lopussa on kommenttiosio
Kommentit ja kysymykset ovat tervetulleita. Kommentointia voi tehdä rekisteröityneenä Disqusiin, kirjautumalla sosiaalisen median kautta (Facebook, Twitter, Google) tai anonyymina. Viimeiseksi mainittu keino on käytössä, kun ruksii kohdan "Kommentoin mieluummin vieraana". Tarvitaan vain nimimerkki ja jokin omassa käytössä oleva sähköpostiosoite. Sähköpostiosoite ei näy muille sivustolla käyville.
Enkä nyt viittaa siihen elokuvaan. Vaan meidän suhteeseemme. Löysin ilokseni interinnetin syövereistä hengenheimolaiseni. Aivan sattumalta, Instaa selatessa. Kävi ilmi, että joku muukin on samankaltaisessa suhteessa kuin minä ja O.
Minua viehättää ajatus siitä, että meillä on jotain mitä muut eivät näe. Kun kuljemme kaupungilla, ihmisten edessä niin kuin siinä yhdessä laulussakin sanotaan, meitä yhdistää näkymätön side, joka on vain minun ja O:n välinen.
Joskus sitä vaan kaipaa perusteellista hoitoa. Minä olen siinä onnekkaassa asemassa... tai itse asiassa minä olen onnistunut siinäkin asiassa. Olen ottanut itselleni orjan, joka ymmärtää tärkeitten asioitten päälle. Kurin, bondagen ja keskinäisen hellyyden tärkeyden.
O makasi paikoillaan, koko sen aamupäivän, alasti, häkkilaatikkoonsa kytkettynä. Tavallisina arkipäivinä, kun minulla on töitä, annan O:n yleensä liikkua hyvinkin vapaasti kotonamme. Joskin kahlittuna, muttei paikoilleen. Tänään oli kuitenkin erilainen päivä. Se oli alkanut täysin sopimattomalla huseerauksella O:n puolelta ja siitä johtuen minun...