Lazy Sunday

Ihana, laiska sunnuntaiaamu. Kahvi, kirja ja orja. Mitä sitä nainen muuta tarvitsee?

Tämä aamu alkoi, kuten yleensäkin; hyvin. Havahduin ihanaan kahvin tuoksuun. Aurinko oli nousemassa ja minä olin nukkunut sikeästi koko yön. O näytti vähän väsyneeltä, seistessään siinä sopivan kunnioittavalla etäisyydellä vuoteestani, pidellen kahvimukiani. Ehkä sen yöpanta oli sittenkin ollut liian kireällä? Silitin O:n poskea, kun se ojensi mukia minua kohti.

O:n nilkkakahleet kilisivät hiljaa, kun se vaihtoi painoa jalalta toiselle. Mikä sillä nyt on? "Onko jotain asiaa, O? Kakaise ulos ja lakkaa häiritsemästä aamukahviani. "

O rykäisee muutaman kerran ja on silminnähden vaivaantunut. Voi hyväntähden nyt, koittaisi saada sanotuksi, ei minulla koko aamupäivää ole aikaa. Sumppini jäähtyy! "Olisiko mahdollista, että voisin tulla takaisin viereesi? Palelee. Väsymystä ehkä. Uusi panta hankaloitti vähän nukkumista. Se tuntuu aika tiukalta." O sanoi hiljaa. "Vaikka kyllä siihen tietenkin varmasti tottuu pian", hän lisäsi hätäisesti. "Totta kai siihen tottuu, mutta hyvä kun sanoit. Tule tänne." Raotin peittoani ja O sujahti sen alle. "Käänny. Selkä tänne päin." Löysäsin uutta pantaa pari reikää. O huokaisi helpottuneena ja käpertyi onnellisen oloisena tarjottuun kainalopaikkaan. "Hyvä poika. Onko nyt parempi?", kysyin hellyyttä äänessäni. O nyökkäsi hiljaa. O tietää miten pitää olla. Kun minä juon vapaa-aamunani kahvia, O:n tulee olla minua häiritsemättä, mutta valmiina käden ulottuvilla. Ja nousta ajoissa laittamaan minulle aamiaista, kahvia ja leipää.

Kirja on tuettuna polvieni varaan. Toisessa kädessä maitokahvimukini, toisessa O:n henkilökohtaiset paikat. Minusta on miellyttävää pitää hänestä kiinni ja hän viihtyy otteessani. Molempien on niin hyvä olla.

Sunnuntaiaamun rauhaa.