Pinnan alla
Minua viehättää ajatus siitä, että meillä on jotain mitä muut eivät näe. Kun kuljemme kaupungilla, ihmisten edessä niin kuin siinä yhdessä laulussakin sanotaan, meitä yhdistää näkymätön side, joka on vain minun ja O:n välinen.
No okei, välillä se side on ihan näkyväkin. Ainakin niille, jotka osaavat katsoa. O:n kaulapanta saattaa vilkahtaa paidan kauluksen alta ja joskus vaatteitten alle tehdyt kiinnitykset helisevät kevyesti O:n liikkuessa ulkomaailmassa. Tykkään nimittäin välillä laittaa O:lle ketjut ulkoiluakin varten. Nilkkakahleet, jotka ovat sivumennen todettuna ihanan pehmeää mustaa nahkaa, lukitaan niitten omilla lukoilla. Samaan lukkolenkkiin saa kätevästi kiinni myös ohuen metalliketjun. Ketju taasen jatkaa matkaansa jalkaa ylös, reittä myöden aina vyötäisille saakka. Alareiden kohdalla on nahkaremmi, jonka "vyölenkin" läpi ketju kulkee. Se pysyy siten paremmin lähellä kehoa/raajoja eikä kilise holtittomasti sinne tänne. Alaselän kohdalla on yhdistävä metallirengas, josta jatkuu vain yksi ketju ylöspäin. Se ketju kiinnittyy ketjuun joka puolestaan on kiinnitettynä omalla lukollaan O:n nahkaiseen kaulapantaan (jonka pitää olla aika tukeva näillä asetuksilla, ettei kaulaan satu tarpeettomasti yllättävissä liikkeissä, kuten kompastuessa tms). Näin kulkiessaan O muistaa ja tuntee kiinnityksensä hyvin joka hetki. Ketjut ovat sen verran pitkät, että istuminen onnistuu niitten kanssa, mutta pituus tuo mukanaan myös äänen ja kilinän, joten ne eivät saa olla toisaalta liian löysätkään.
Joskus bileitten yhteydessä saatamme liikkua hieman avoimemminkin, näyttäen välillämme olevaa asetelmaa fyysisestikin.
Viime viikonlopun pirskeistä poistuessamme kohti hotellia, talutin O:ta rannekahleeseen kiinnitetyllä ketjulla, joka oli pikalukolla kiinni omassa ranteessani olevassa nahkaisessa rannekkeessa. Ketju vilkkui ja kilisi välissämme, kun kuljimme käsi kädessä halki öisen kaupungin. Muutamakin pää kääntyi katsomaan. Se tuntui niin hyvältä. Tunsin ylpeyttä taluttaessani O:ta. Kaunis, ylväs orjani, joka kyseenalaistamatta mitään suostuu jokaiseen mielitekooni. Kuten vaikka siihen, kun pysäytin hänet sivukadulla ja käskin pujottamaan vapaan käden nahkahameeni alle. "Lämmitä minua." Päällepäin tilanne näytti todennäköisesti vain tiukalta halaukselta, mutta tosiasiallisesti minulla oli vaikeuksia pitää suutani kiinni, niin hyvin O sormillaan minua käsitteli. Ja O:n hengitys korvani juuressa… voi väristys. O kuljetti sormiaan kevyesti klitoriksen vieritse, edestakaisin, molemmin puolin, hetkittäin nopeammin painellen päältä. Välillä sormet puikahtivat kohti syvempiä ulottuvuuksiani, vetäytyen kuitenkin takaisin päin juuri ajoissa. Ihanaa kiusoittelua. O tietää että pidän sellaisesta, kun tarkoitus ei kuitenkaan ollut tulla siihen paikkaan. En viitsi sellaista julkisella paikalla, en halua herättää liikaa huomiota. Pieni leikittely on kuitenkin aika kiihottavaa.
Jotain exhibbaria minussa ilmeisesti on, sillä nautin suunnattomasti siitä, kun eräs läheltä ohi kävellyt yön kulkija selvästi tajusikin mistä oli kyse. O ei nähnyt miestä, jonka silmät laajenivat hetkeksi ja pää kääntyi kuin pöllöllä. Minä katsoin häntä suoraan kohti O:n olan yli. "Haluaisit varmaan sinäkin olla O:n paikalla juuri nyt" ajattelin. Mies käänsi päänsä äkkiä pois, "jäätyään kiinni" ja nopeutti askeliaan. Hän ei kuitenkaan voinut olla katsomatta vielä kerran taaksepäin, meidän yhteen nojaavia vartaloitamme, juuri ennen kuin kääntyi kulman ympäri ja katosi näkyvistä. No, jotain unissaan onanoitavaa sillekin raukalle. Tai ehkä vaimo kotona saa tänä yönä vielä kunnon kyydit, inspiroituneelta mieheltään, hah!
"Nyt riittää" sanoin O:lle ja käskin sitä nuolemaan sormensa puhtaaksi. Minut sitten kun hotellille päästäisiin.