Valta asuu yksityiskohdissa

Pitkästä aikaa täällä! Pahoittelut, että blogi on ollut niin hiljainen. Nyt olen kuitenkin taas normikuvioissa ja ehtinen taas kirjoittaa (ja lukea ihania kirjeitänne) taajemmin. Kesä ja loma on ollut ihanaa aikaa. Minä olen nauttinut suunnattomasti ja niin on O:kin. Mökillä voi olla niin vapaasti, toteuttaa itseään juuri niin kuin haluaa. Mökkinaapurit sen verran kaukana, etteivät O:n satunnaiset parahdukset juuri toisten kesäpäiviä häiritse. (Laitan toki aina suupallon, jos oletan että edessä on vähän.. äänekkäämpi tilanne.)

Mökillä O on koko ajan kiinni, vähintään käsi- ja jalkaraudoissa. Ja mielellään ilman vaatteitakin, kunhan vain Suomen lyhyt ja vähäluminen kesä sen sallii. En ole erityisen sadistinen tapaus, eikä minua ilahduttaisi katsella O:n palelevan raikkaassa kesäisessä raekuurossa ilman rihman kiertämää. Mutta kun helle hellii, niin kyllä minä mieluiten katselen alastomia pakaroita ja vahvaa selkää ilman mitään häiritseviä kangaskappaleita.

Tavallisessa arjessahan me oleskelemme (melkein) kuin normipariskunnatkin, puuhaillaan suht tasaveroisena. Läsnä on kuitenkin aina jonkinlainen valtaelementti, O ei koskaan unohda täysin asemaansa eikä minua ja minun asemaani häneen nähden. Pienimmillään se muistutus on ranneke ranteessaan, vahvimmillaan.. no, vähän enemmän ja kaikenlaista. Esimerkiksi mm-ralleissa Jyväskylän Harjulla, jossa porukkaa oli kuin pipoa, O:lla oli vain nahkainen, tavallisella soljella varustettu ranneke. Minulla oli toinen samasta parista. Se yhdisti meidät visuaalisesti. Rannekkeissa on metallilenkit. Saatoin tarvittaessa napata O:n rannekkeen lenkistä kiinni ja esimerkiksi huomaamattomasti vetää kättä hiukan alaspäin. Tällöin O joutui taivuttamaan polviaan ja muistamaan, että kuningattaren edessä on aina polvistuttava.. O myös kävelee aina askeleen minua jäljessä. Menee edelle vain jos se on välttämätöntä, kuten avatessaan minulle oven tms. Valta asuu yksityiskohdissa.

Kun me kuljemme ulkona, O:n tulee pysytellä aina minun oikealla puolellani ja askeleen perässä. Ei näkyvästi takanani, mutta juuri sen verran, että minä kuljen aavistuksen edellä. Tätä ei ulkopuolinen tarkkailija välttämättä edes huomaa, niin luonnostaan tämä liikkuminen meiltä käy. O sujahtaa luontevasti paikalleen kun lähdemme liikkeelle ja osaa taitavasti pitää huolen positiostaan minuun nähden. O on käytökseltään myös täydellinen herrasmies; minun ei tarvitse avata ovia tai ajaa autoa, ellen erityisesti halua.

Ulkona olemisesta tulikin mieleeni "ulkona käyminen" as in baarissa tai bileissä. Minä rakastan bileitä, sillä niissä voin näkyä ja tulla nähdyksi, ihan sellaisena kuin on. Bileitä onkin taas tulossa syksyn mittaan. Mutta niistä enemmän toisella kertaa.

Ihanaa syksyn alkua kaikille lukijoilleni ja possulleni!