Turvallisuus ensin - Safety first

Tiedän, että olen ns. soft domme moneen kovaan koppalakkiin verrattuna, mutta minua se ei haittaa pätkääkään. Okei, no silloin haittaa, kun koittaa omaksi huvituksekseen etsiä tietynsisältöistä.. materiaalia netistä ja käytännössä katsoen ainoa tyyppi, joka hallitsevista naisista medioissa esitetään on juuri se julmisteleva langanlaiha-tekotissinen-latexi-domme, koppalakki meikattujen kasvojen yllä keikkuen. Erittäin tympeää henkilölle, joka kokee itsensä enemmän elegantin tyylikkääksi, luontaisesti hallitsevaksi, omanarvontuntoiseksi aikuiseksi naiseksi kuin male-gaze-sex-bätäng-naikkoseksi.

Mutta nyt eksyin aiheesta. En kovistele O:ta tarpeettomasti, en kiduta enkä mollaa. Minun hallintakeinoni ovat sivistyneemmät. Vain harvoin tarvitaan fyysistä rankaisua. En myöskään aseta O.ta vaaraan liian tiukkojen sidontojen tai hengityksen rajoittamisen kanssa. Teen molempia, tietysti, mutta silloin on äärimmäisen tärkeää pitää huolta O:n turvallisuudesta. En koskaan jätä häntä pidemmiksi ajoiksi yksin, jos hänellä ei ole tosiasiallista mahdollisuutta vaihtaa asentoaan. Kova yskänpuuska tai aivastus voivat olla vaarallisia silloin, kun ainoa hengitysreikä on hupussa olevat kaksi pientä aukkoa nenän kohdalla. Hogtie -asento on hengityksen kannalta riskiluokassa, silloin O on jatkuvan valvontani alaisena. Kun jätän O:n tavallista enemmän kahlittuna kotiin, jätän avaimen aina jonnekin, mistä hän sen tarvittaessa voi ottaa, jos tulee jokin hätä. Ilman perusteltua syytä avainta ei tietenkään saa käyttää, mutta O tietää sen ja kunnioittaa sovittuja asioita. Sama koskee myös penishäkkiä. Häkki voi alkaa nipistää pahasti tai muuten joutua huonoon asentoon (kaatuminen tms) ja silloin O:n on voitava ottaa se itse(kin) pois, vaikken minä olisikaan paikalla. Symbolinen avain minulla on tietenkin aina mukanani, avainnipussani. Ja auta armias, jos katson, että syy ei ole ollut riittävän painava. Silloin joudun valitettavasti toteuttamaan kurinpidollisia toimenpiteitä. Vessahätä ei ole hätätilanne eikä "Auts!" turvasana,

Häkitykseen liittyy turvallisuuden lisäksi terveellisyys. En ole koskaan ymmärtänyt pitkiä aikoja "siveysvyössä" pitämistä. Minusta se on epähygieenistä ja sitä kautta melkoisen vastenmielistä, edes fantasiatasolla. Tykkään pitää O:lla häkkiä aina välillä, ihan omaksi esteettiseksi ilokseni. Ja fyysiseksi muistutukseksi O:lle, kenelle hänen sukukalleutensa tosiasiallisesti kuuluvat. Mutta ihan maksimissaan pari päivää, sitten se pitää ehdottomasti jo ottaa pois ja O pääsee kunnon pesulle.

Turvallisuutta on myös henkinen turva. Varmuus siitä, että minä pidän huolen, varmistan, tarkistan ja ohjaan. O voi luottaa minuun ja harkintakykyyni täysin, hänen ei tarvitse stressata valinnoista tai päätöksenteosta ellei itse halua. Joskus on tietysti tilanteita, milloin on ihan hyväksi O:lle saada tehdä omat valintansa. Esimerkiksi mitä tuleetaiteelliseen luovuuteensa tai siihen, haluaako tehdä asiat tietyissä tilanteissa helposti vai vaikeasti (minä kuitenkin päätän loppupeleissä, mitä tehdään ja millä tahdilla). Kun O liikkuu tiukasti rajoitettuna, esimerkiksi käsivarret takaa niputettuna ja ranteet edessä raudoissa, jolloin hän ei pysty hakemaan tasapainoa käsillä tai ottamaan vastaan horjahtaessa, minä olen koko ajan lähellä. Turvana. 

Myös minä koen olevani turvassa O:n kanssa. Saan olla juuri sellainen kuin olen ja se vapauttaa minussa käsittämättömästi energiaa. On mahtavuutta voida kokea oma voimansa, siinä laajuudessa mitä se minussa on ja sykkii. Turvallisuutta luo luottamus, molemmin puolin. 

Turvallisuudentunteella ja sen puutteella on tietysti myös hauska leikkiä. Välillä luon O:lle sen mielikuvan tahallani, että hän on täysin yksin. Sillä saa aikaan hyviä.. fiiliksiä. Esimerkiksi mökillä tämä on helppo toteuttaa. O nippuun tupaan tai makuuhuoneeseen, huppu päähän ja pidemmät heipat. (Meillä on sovittuna tietyt käsimerkit ja niitten tarkoitus: pari lyhyttä taputusta keholle = tulen ihan heti takaisin, käyn tuolla/hakemassa jotain ja viipyvämpi kosketus koko kämmenellä = nyt olet siinä jonkin aikaa / tulen takaisin määrittelemättömän ajan kuluttua). Sinne jää orjaparka tukaluuteensa, epätietoisena, luullen, että on jätetty todella yksin. No ei tietenkään ole. Minä käyn vähän väliä kurkkaamassa ikkunasta, että kaikki on hyvin, olemus oikealla tavalla rauhallinen, hengitys tasainen.

Mutta ei kerrota tätä O:lle, eihän? ;)