Valtasuhde

Minä ja O elämme yhdessä. Päällepäin kuten kuka tahansa keski-ikäinen pariskunta, omakotitalossaan ja arjessaan. 

Talon oven takana on kuitenkin meidän yksityinen maailmamme, jossa vallitsee molempien hyväksymät säännöt. Minä olen O:n Omistaja, Valtiatar ja Rouva. O tekee kuten minä sanon eikä O:n mielipidettä kaivata (ellen sitä erikseen jossain asiassa kysy, kuten vaikka haluaako hänkin kahvia samalla kun tuo minulle). 

O on kotiorja. Hänellä ei ole mitään valtaa sen paremmin suhteessamme, taloudenpidossa tai muussakaan meihin liittyvässä. Minä teen kaikki päätökset yksinvaltaisesti. Ja O tottelee, ehdoitta. 

Olemme sopineet asiasta keskenämme muutamia vuosia sitten ja sen koommin ei ole asiasta tarvinnut neuvotella. Elämä on asettunut uomiinsa, minä vallankahvaan ja O minun jalkojeni juureen. Minä nautin saadessani jakamatonta huomiota ja  pyyteetöntä ihailua. O taasen vaikuttaa varsin onnelliselta rajoitetussa elämässään, minua palvellen. Tilanne on siis molempia tyydyttävä, en riistä O:lta vapautta vasten tahtoaan vaan hän on osaansa itse halunnut