Rouva D:n päiväkirja

Tämä blogi kuvaa minun ja meidän ihan tavallista elämää. 

Minä vien ja O vikisee, se on meidän tapamme olla. Yleensä yhteiselomme soljuu rauhallisesti ja onnellisesti, molemmat tietävät paikkansa maailmassa. Useimmiten olemme ihan kotioloissa, välillä käymme viettämässä aikaa bileissä, baarissa, mökillä ja aivan arkisilla asioilla. O tietää, miten minä haluan hänen olevan ja jos se välillä vahingossa unohtuukin, minulla on keinoni virkistää muistiaan.

Blogipäivitysten lopussa on kommenttiosio

Kommentit ja kysymykset ovat tervetulleita. Kommentointia voi tehdä rekisteröityneenä Disqusiin, kirjautumalla sosiaalisen median kautta (Facebook, Twitter, Google) tai anonyymina. Viimeiseksi mainittu keino on käytössä, kun ruksii kohdan "Kommentoin mieluummin vieraana".  Tarvitaan vain nimimerkki ja jokin omassa käytössä oleva sähköpostiosoite. Sähköpostiosoite ei näy muille sivustolla käyville.

Rakas päiväkirjani..

Mies käveli hitaasti naisen perässä ruokakaupassa. Kädet hupparin etutaskussa. Nainen työnsi kärryjä määrätietoisesti, poimien tarvikkeita ja vertaillen tuotteita. Mies pysähtyi aina kun nainenkin pysähtyi ja lähti liikkeelle yhtä aikaa. Askeleen jäljessä tosin. Koko ostoskierroksen aikana mies ei tehnyt elettäkään auttaakseen naista, eikä nainen...

Vain muutos on pysyvää, niinhän se on. Olen huomannut muutoksen itsessäni, vähitellen. Lyhyesti sanottuna; olen yhä kiinnostuneempi O:n rajoittamisesta kuin rankaisemisesta. En koskaan ole ollut mikään kummoinen sadisti tai alistava nöyryyttäjä. Mutta mitä pidempään olen O:ta hallinnut, sitä enemmän huomaan nauttivani O:n rajoittamisesta ja...

Matkustelemme O:n kanssa jonkin verran. Matkanteon turvallisuus on meille ensisijainen, O:lle tietysti kokemus on erilainen kuin minulle. Minä huolehdin, että hän on koko matkan ajan kunnollisesti kiinnitetty ja voi rauhoittua matkustamaan. Minulle taas mielenrauhaa (ja tietysti esteettistä nautintoa) suo vieressäni kytkettynä matkustava mies....

Omistamisesta

28.10.2024

Aikojen takana ihmisen omistaminen oli vähän raffimpaa kuin nykyään. Vaikka kutsunkin O:ta orjakseni, en sentään kohtele häntä kuten muinaisten aikojen tyrannit omiaan, tai ai-fantasiakuvastot naisia nykyään. Likaisina, kipua tuottaviin kahleisiin kiinnitettyinä, vailla oikeaa ihmisarvoa. ( No okei, tykkään pitää O.ta alastomana kotona, kuten...