Tämä blogi kuvaa minun ja meidän ihan tavallista elämää.
Minä vien ja O vikisee, se on meidän tapamme olla. Yleensä yhteiselomme soljuu rauhallisesti ja onnellisesti, molemmat tietävät paikkansa maailmassa. Useimmiten olemme ihan kotioloissa, välillä käymme viettämässä aikaa bileissä, baarissa, mökillä ja aivan arkisilla asioilla. O tietää, miten minä haluan sen olevan ja jos se välillä vahingossa unohtuukin, minulla on keinoni virkistää muistiaan.
Blogipäivitysten lopussa on kommenttiosio
Kommentit ja kysymykset ovat tervetulleita. Kommentointia voi tehdä rekisteröityneenä Disqusiin, kirjautumalla sosiaalisen median kautta (Facebook, Twitter, Google) tai anonyymina. Viimeiseksi mainittu keino on käytössä, kun ruksii kohdan "Kommentoin mieluummin vieraana". Tarvitaan vain nimimerkki ja jokin omassa käytössä oleva sähköpostiosoite.
Minulta tiedustellaan aina välillä, voisinko alistaa /kiduttaa /käyttää hyväkseni /tyydyttää erinäisiä subiehdokkaita. Toinen toistaan omasta mielestään submissiivisempaa miestä esittää minulle toivomuslistojaan. Että jos pääsisi kokeilemaan, ei ole ikinä ennen ollut alisteltavana. Sitä ja tätä ja tuota pitäisi minun kysyjälle tehdä. Minun?...
Se on aivan riittävää syy, eikä muuta tarvita. O polvistuu ja palvelee ja antautuu minulle, koska minä haluan niin.
Enkä nyt viittaa siihen elokuvaan. Vaan meidän suhteeseemme. Löysin ilokseni interinnetin syövereistä hengenheimolaiseni. Aivan sattumalta, Instaa selatessa. Kävi ilmi, että joku muukin on samankaltaisessa suhteessa kuin minä ja O.
Minua viehättää ajatus siitä, että meillä on jotain mitä muut eivät näe. Kun kuljemme kaupungilla, ihmisten edessä niin kuin siinä yhdessä laulussakin sanotaan, meitä yhdistää näkymätön side, joka on vain minun ja O:n välinen.